Tavallisen Tytön tarina

Poissa, lopullisestiko? Näenkö “häntä” enää koskaan?

Mennyt viikko sisälsi alkuviikolla paljon jutustelua, tutustumista ja ehkä jopa kiintymystä. Ja sitten ihan yllättäen “hän” sai siirron toiseen kaupunkiin. Täh? tuleekohan hän takaisin? Siirron syy jäi epäselväksi, komennuksen kesto avoin.. no, se on hänen työtään, koskaan ei etukäteen voi tietää.. Halattiin läksiäisiksi, tuntui hyvältä, “hän” ei olisi halunnut irroittaa.. ainakin haluan uskoa niin.. Jotain jäi kesken, sen näki hänen silmistään. Hämmentäviä tunteita ilmassa viimeisillä hetkillä, ja sitten “hän” oli poissa.

Mutta, sitten hän soitti minulle, heti seuraavana päivänä.. Ihanaa.. ja sitten soiteltiinkin usein, kokoajan. Kumpikaan ei olisi malttanut lopettaa.. Juteltiin paljon enemmän ja avoimemmin kuin mitä kasvotusten.

Minulla taitaa olla puhelinsuhde. Mutta mitä minä sillä teen? Tapaamisesta ei olla puhuttu, eikä kyllä sinänsä mistään suhteestakaan, mutta siltä se alkaa tuntua, koska olemme kuin liimattuja puhelimiimme. Tosin mitään helliä asioita tai romanttisia juttuja ei ole sanottu vielä ääneen, mutta kaikesta muusta kyllä puhutaan. Tutustutaan. Flirttiä toki on ilmassa ja sen semmoista, mutta suora puhe vielä puuttuu. Jännää, jännittävää. En ole ennen kokenut mitään etäsuhteita, en edes kaverimielessä.. Nooh, mielenkiinnolla seuraan asioiden kulkua.. Katson tulevaan avoimin mielin

Nyt pakkaspäivän puuhiin.. siis siivoamaan !

-Bling

Menneisyyden varjot häilyvät silmänurkassa, toivottavasti kangastuksena vain..

Hän OLI tärkeä, todella tärkeä. Häneen rakastuin, häneen luotin, hänen kanssaan elin, hänen vuokseen tavoittelin kuuta taivaalta.. MUTTA.. Hän särki sydämeni, avasi silmäni, opetti olemaan luottamatta, vahvisti kuoreni, karaisti luonteeni.. Hän poltti sieluni, romutti sisimpäni, tuhosi uskoni rakkauteen.. Hän talloi ja riepotteli, paiskasi pois kuin käytetyn tiskirätin. Kuolin, henkisesti.

Miksi yrität ilmestyä? Miksi nyt taas? Pysy poissa, olethan kangastus.. Minulle et ole enää mitään!

Elämäni ON nyt hyvin. Antaa menneen olla, annathan?

Rakensin kaiken uudelleen. Taistelin itseni pinnalle. Selvisin, sain jälleen henkeä. Olen elossa, olen olemassa. Olen taas minä, ja vahvempi kuin koskaan. En enää tee samoja virheitä, olen oppinut.

Tulevaisuus TULEE OLEMAAN turvattu, sydämeni tulee olemaan suojattu. En enää anna itseäni toiselle, en enää halua tukehtua. Otan ja annan tasapuolisesti, rakastan ja tulen olemaan rakastettu. Sitten joskus, sitten kun kohdalleni tulee “hän”.

Ja kyllä, uskon, haluan uskoa, että tässä elämässä saan rakkautta, todellista oikeaa polttavaa rakkautta. Siitä tulee ihanaa, hyvää, sykähdyttävää. Minusta tulee onnellinen, löydän puolikkaani ja muutun kokonaiseksi.

Sitä ennen kuitenkin aion elää, elää itselleni. Hyvitän itselleni kaiken sen mistä olen luopunut, hyvitän sen mikä sattui. Hyvitän tuskan ja pimeän. Aion elää valossa ja olla onnellinen. Otan itselleni mitä haluan. Otan kaiken sen mitä elämällä on minulle annettavana. Arvostan itseäni ja kunnioitan toisia.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, ja minä huudan: “elämä on ihanaa”..

-Bling

Viikko meni työn pyörteissä. Viikonloppu sujunut loistavasti sohvalla kirjan, telkkarin ja musiikin sekavan kombinaation seurassa. Pakkanen vaanii ulko-oven toisella puolella, joten lenkkeily on kirjaimellisesti “jäissä” pari päivää. Välillä on varmaan muutenkin syytä olla vaan ja ladata akkuja.

Menneeseen viikkoon palatakseni.. Tein kovasti töitä muunkin asian suhteen, kuin mitä töissä yleensä tehdään. Loin pitkiä katseita, mutta en liian pitkiä.. keksin asiaa, mutta vain työasiaa.. nauroin paljon, olin hyvällä tuulella.. kerroin toiselle työkaverilleni lenkkiseuran puutteestani, mukamas huomaamatta ollenkaan että selkäni takana joku kuunteli toisella korvalla.. tuunasin itseäni aamuisin ennen töihin lähtöä, mutta siten etten näyttänyt tuunatulta.. Kohtelin ystävällisesti, mutta vain sillä samalla lämmöllä kuin ketä tahansa mukavaa ihmistä.. yritin antaa ymmärtää, antamatta ymmärtää.. siten siis että jos kysyy, voin sanoa että olet ymmärtänyt väärin.. olen siis pitänyt tonttini sen verran puhtaana, etten nolaa itseäni, mikäli “syytetään”, tai käy muuten nolosti..

Siispä, lopputulema.. “Hän” lähestyi minua, selvästi kiinnostuneena.. hän ei osannut asiaansa yhtä hyvin, vaan oli varsin läpinäkyvä yrityksissään.. Olin kun en olisi ymmärtänyt että kyseessä olisi ehkä muutakin kuin mukava työkavereiden kanssakäyminen. Jihaa!! Odottelen siis hänen suunnaltaan seuraavaksi suoraa ehdotusta.

Nyt jatkan tehokkaasti laiskottelua ja hautaudun peittoihin ja villasukkiin. Sytytän pari kynttilää ja lämmitän saunan.. Unelmoin tulevista sutinoista ja silmän pilkkeistä.. Varustaudun henkisesti vielä entistäkin rankempaan työviikkoon.

-Bling

Se on sitten Sunnuntai ja pyykkipäivä.. ja tiskauspäivä.. ja siivouspäivä.. ja.. ja.. ja.. Ja minä kun lupasin itselleni että vietän joutilaan päivän tänään. No, jotkut asiat on vaan pakko hoitaa. Illan taidan viettää sohvalla seuraamassa presidentinvaaleja. Kyllä, olen huono ihminen, minä en ole äänestänyt. En halunnut, koska en löytänyt ehdokkaista ketään sellaista josta olisin halunnut maamme presidentin. Ja kyllä, olen silti niin utelias että seuraan kuitenkin tarkkaan kaikkea vaaleihin liittyvää. Ja Ei, politiikka EI kiinnosta minua, olen vain utelias.

Harmillista tässä viikonlopussa on se että olin ennakkoon toivonut vähän enemmän säpinää (tiedätte kyllä mitä tarkoitan), mutta toivotaan että tämä on niitä “hyvää kannatti odottaa” tapauksia.. Ihastumisessa on sellainen hyvä lisäpuoli että tulee panostettua itseensä enemmän. Olen puunannut ja tuunannut itseäni tänään perusteellisesti ja todennut juuri peiliin katsottuani että “edustuskelpoinen”. Samoin suhtautuminen maanantaipäivään ja alkavaan työviikkoon on muuttunut huomattavasti. Nyt en malta odottaa huomista..

Elämä on ihanaa..

Ai niin, karkkilakko pitää taas. Olen tänään heittänyt kaikki suklaalevyjen jämät ja muut namuset roskikseen. Taidan lopultakin onnistus tässä. Siis laihduttamisessa. Kiloja on vähän enemmän kun mitä pitäis, ja en siis tarkoita mitään puolta kiloa. Toki kelpaisin näinkin, ja näytänkin ihan suht normaalilta vielä, mutta parempi muuttaa suuntaa ennen kun niitä kiloja on niiiin paljon liikaa ettei vaatteet mahdu päälle. Mulla on ihan oma ja toimiva “dieetti”. En jaksa mitään karppausjuttuja tms. Homma menee näin: Ensin jätän pois kaiken namuset, sipsit, limpparit ja kahvileivät. Samalla aloitan suht säännöllisen liikunnan. Tämä kaikki vaatii minulta, heikkoluonteiselta ihmiseltä, paljon. Tuskaa, verta, hikeä ja kyyneleitä. Suklaasta luopuminen on kaikista pahinta, tuntuu että tulee ihan vieroitusoireita. Samoin tuo lenkkeily. Tähänastinen liikunta on ollut satunnaista ja vaihtelevaa. Nyt vaatii hirveitä ponnisteluja että saan raahattua itseni lenkille päivittäin. Kunhan lopulta imeläntuska häviää ja lenkkeilystä tulee rutiini, alan katsoa tarkemmin mitä noin niinku yleensä pistän suuhuni. Eli siis asia kerrallaan kohti pysyvää muutosta. huoh, ei ole helppoa ei, mutta olen päättänyt onnistua!! Toki tarvitsisin tukea tähän, muutakin kuin työkavereiden kommentit “no syö nyt vaan tätä suklaata kun kerran tarjoon, mitä sä murehdit, et sää oo yhtään lihava”. Hah. Nyt keksin, pitäiskö pyytää “siltä yhdeltä” henkistä tukea ja samalla lenkkiseuraa.. Hmm.. katsotaan tuleeko sopivaa tilannetta..

Tästähän taitaa kääntyä ihan uusi lehti elämään..

-Bling

Huomenta. Ilta venyi pitkälle, aamu tuli aikaisin. Uni ei siis vieraillut kovin pitkään. Ilta yöelämässä oli hauska ja rentouttava. Ystäväni ovat mitä parhainta seuraa. Tanssittiin ja tanssittiin, juteltiin ja naurettiin, niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa. Mutta “sitä yhtä” ei näkynyt.

Illan päätteeksi vakituinen yöseurani ajatteli tulla samaa matkaa, mutta huomasin etten ole enää kiinnostunut hänestä siinä mielessä, surullista, tämä on tavallaan yhden aikakauden loppu. Ja voi kyllä tarkoittaa jatkossa myös yksinäisiä öitä. Tähän asti on ollut niin hyvä ratkaisu tuo “kavereita ollaan” ja kaverit saa tehdä yhdessä mitä haluaa kun kerran sinkkuja ollaan. Nyt kuitenkin tuntui että on aika siirtyä eteenpäin.

Aamukahvia ja lenkille, sitten pakollinen ruokakauppa. Toive olisi törmätä ” siihen yhteen”. Hitsi, mikä ihana “kutina”..

-Bling

Pilkettä silmäkulmassa.. Hienovaraista flirttiä.. Aavistuksen liian pitkiä katseita.. Paras työpäivä pitkään aikaan! Tästä se lähtee.

Nyt lenkille, syömään ja kohti viikonlopun rientoja. Jos vaikka jossain törmäisin tuohon uuteen ihastukseeni.

-Bling

Wiuuuh, tumpsista. Nautinnollisen, pilvilinnoissa leijutun yön jälkeen, paluu arkeen tapahtui varsin lennokkaasti. Aukaisin ulko-oven ja astuin ehkä kolme askelta, kunnes yhtäkkiä löysin itseni istumasta liukkaalta pihalta naapurin herttaisen vanhan rouvan nenän edestä. Siinä sitä sitten olikin vakuuttelemista että tämä “voi tyttö rassu” on ihan kunnossa ja kykeneväinen menemään töihin ilman “teetä ja hössötystä”. Toki tuntui myös hyvälle tuo lähimmäisen rakkaus ja lupasinkin itselleni että teen jonkun hyvän teon naapurilleni lähiaikoina.

Tänään törmäsin työpaikallani uskomattoman upeaan nuoreen Mieheen. Sen sain jo selville että tyyppi tulee olemaan maisemissa lähitulevaisuudessa. Jippii, nyt on hyvä tilaisuus yrittää järjestää säpinää elämään. Vanha rattopoika vaihtoon -operaatio alkakoon..

-Bling

Heippa. Olen ***** ja olen suklaaholisti. Tervemenoa UudenVuoden lupaus ja karkkilakko. No, kestin kuitenkin melkein kahdeksantoista päivää. Suklaalla kuorrutetut vaahtokarkit..huoh.. Eikä minkäännäköistä omantunnon kolkutusta, tai en ainakaan suostu kuuntelemaan. Perustele tämän itselleni sillä että olen ansainnut palkintoni. Mikä muuten onkin totta. Olenhan tänään ylittänyt itseni töissä. Olen suorastaan ylpeä omista kyvyistäni selviytyä hankalista ihmisistä. Suklaa muuten aiheuttaa sivuoireita. Huomaan ajattelevani enemmän seksiä syötyäni suklaata. Siispä seuraavaksi käynnistän operaation “mies sänkyyni”. Tavoitteena tuplata suklaan tuoma nautinto. Joten sauna lämpimäksi ja ässä hihasta, siirrytään suoraan sanoista tekoihin.. Olen melkein varma ettei tarvitse mennä yksin nukkumaan tänään, mutta en paljasta vielä enempää. Huomenna sitten..

-Bling

Ensimmäinen kirjoitukseni, jännittää.

Haluan ihan ensimmäisenä esittäytyä. Olen ihan “tavallinen tyttö”, tai oikeastaan nainen. Syön, nukun, käyn töissä, tapaan ystäviäni ja perhettäni säännöllisesti sekä harrastan vähän jotain liikuntaa ja vähän jotain muutakin. Tuskailen samojen ongelmien parissa kuin muutkin kanssasisareni, iloitsen samoista arjen pienistä iloista kuin muutkin. Olen siis kaikin puolin massatuote ja “tavallinen”.

Mutta mikä tai kuka oikein määritteleekään tavallisuuden? Olenko kuitenkin jonkun muun näkökulmasta katsottuna jännittävä ja salaperäinen tapahtumien kuningatar jonka elämä on täynnä glamouria, pinkkiä ja glitteriä..?

Tervetuloa seuraamaan tavallisen tylsää, mutta yllättävän jännittävääkin elämääni.

-Bling